maanantai, 6. huhtikuuta 2009

Sähköä ja ohjauksia

Viimeisimmät puuhastelut. Aika on kulunut käytännössä sähkövetoja tehdessä. Takiloiden pistorasiat ja lisää kuparia akkukotelon ja hytin välille. Kaapelireitit ovat ihan ok, toisin kuin työasennot, polvet ulvoo hoosiannaa...

Veneen oma akkukotelo on riittävän kokoinen kahdelle akulle, tässä tapauksessa 2 x 100Ah. Vakiona kotelossa oli kiinnikkeet vain yhdelle akulle. Kuvassa takana olevat kiinnikkeet sankoineen piti tehdä itse. Päätin säilyttää päävirtakytkimen (vas. ala) ja lisäsin akkuvalitsimen yläpuolelle. Sähköt kiertää käytännössä kahden kytkimen kautta, ylemmällä valitaan mitkä akut ovat käytössä ja alempi kytkin on on/off-kytkin. Merkittävin syy päätymiseen tähän ratkaisuun kuitenkin se, että vakiosähköjohdot oli niputettu ja sidottu siististi akkukotelon ulkopuolella ja niistä ei saanut yhtään löysiä akkukotelon puolelle. Niputuksia ei ylettynyt purkamaan keskiluukun kautta, eikä moottorikaivon tarkastusluukun kautta.





Täyteen se kotelo tuli, mutta akkukengät sai väännettyä kiinni.





Sähkötakiloiden syötöt sai näppärästi rakennettua laidan sisäpuolen viistoon pintaan. Vieressä olevn tuuletusritilän kautta pääsi käsiksi liittimeen sisäpuolelta ja sai ujuteltua johtimet haluttuun paikkaan. Suojatulpat ja ruuvit pois ja ritilä irtosi helposti.





Ulko-ohjauksen SmartCraftille löytyi paikka hytin takapilarista. Kaide on vähän tiellä ja voi olla, että pystykaidetta täytyy lyhentää, pitää kuitenkin testata ensin käytännössä.





Zoom-kuvatus samaisesta aiheesta.





Ja sama sisäpuolelta. Johtosarjalle yksi reikä lokeron pohjaan.

sunnuntai, 29. maaliskuuta 2009

Tästä se lähtee

Vene pihalla ja talli täynnä veneeseen ripoteltavaa tavaraa.

Jostakin oli aloitettava. Kyselin vetouistelu.comissa kokemuksia kaikuluotainanturin sisäpuolelle asentamisesta edellisiltana. Yöllä päätin ääriarvotarkasteluun vedoten, että oikea paikka on ulkopuolella peräpeilissä, eli ns. perinneasennus. Laitoin suurimman painoarvon signaalin kululle, ääriarvotarkastelussa toinen ääripää on seuraava: anturin ja nesteen välissä metrin verran villaa ja toinen ääripää on se, että anturi on suoraan nesteessä. Veneen lasikuiturunko on jossain sillä välillä.

Paikan valinnan ja mittailun jälkeen rei'ille paikat.
Ja sitten poralla perään. Reikää ei kannata tehdä liian tiukaksi, tässä tapauksessa ruuvi halk. 5mm ja poran halk. 4mm (ruuvin varren halk. 3.5mm). Reikä kannattaa senkata ennen ruuvien kiinnittämistä, jottei topcoat "pirahda" halki.
Reiät täyteen liimamassaa, tallista sattui löytymään Sikaflex T2-liimamassaa, joten se sai kelvata. Ruuveja kiinnittäessä laitoin massanöölejä ruuviin sitä mukaa, kun ruuvi upposi peräpeiliin.
Lisäsin vedonpoistot ja se oli siinä. Nätti paketti.

Täräytin GPS-antennin katolle. Samalla ihastelin Puolan-poikien asentamia kaapelireittejä. Putket riittävän väljiä ja jokaisesta putkesta löytyy riittävän vahva vetonaru.

Alkuperäiset sähkötyö tehtaan jäljiltä ovat verrattain siististi toteutetut. Toki nämä menee uusiksi. Kaikkiin kriittisiin sähköpisteisiin ja sähkönvetoreitteihin on helppo pääsy, näin sen pitäisi olla joka kiulussa.

Päivän päätteeksi mallailin takiloiden paikkoja. Tuohon se todennäköisesti asettuu. Telepuomilla ylettyy tuosta peräpeilin ohi (kuvassa puomi sisäänvedettynä).

Sama sisältäpäin.

Päivän saldo:
Kaikuluotainanturi asennettu
GPS-antenni asennettu ja kaapeli vedetty oikeaan paikkaan
Takiloiden paikat valittu ja takiloiden alle tulevat vahvikkeet mitoitettu
Seuraavaksi asennetaan päävirtakytkimen tilalle akkuvalitsin ja tupla-akut. Vedetään akuilta lisää kuparia kabiiniin ja asennetaan uusi sähköpääkeskus. Talvi pirulainen tuli vaan Kainuuseen takaisin, tulee lisää lunta.

tiistai, 10. maaliskuuta 2009

HTML-koodaus

Jos nyt koodauksesta voidaan puhua? Ei vaikuta kovinkaan dynaamiselta koodilta, mutta tällaiselle konejullille ihan omiaan. Tämänkin asian suhteen on peukalo vähintäänkin keskellä selkää.

No, muutamien satojen tuntien tuloksena olen saanut aikaiseksi pari erillistä www-sivustoa. Toinen saitti pohjautuu kaupalliseen raakileeseen ja toinen suunnittelutoimiston ja koodipajan luomaan runkoon. Ylläpidon ja päivityksien pitäisi nyt sujua kohtuudella. Oikeasti kannattaisi kuitenkin teettää koko sivustorumba asianosaavilla ja keskittyä ns. ydinosaamiseen, mutta kun itsellä on tämä henk. koht. ongelma että pitää päästä sörkkimään itse oli lopputulos mitä vaan. Netissä surffatessa huomaa kyllä, että useimmat sivustot on tuotettu samalla "henk. koht. ongelma"-asenteella, heh.

Blogien hallinta, thanks to google, ei vaadi yhtään mitään, vähän niin kuin perunan syönti (paitsi ne jotka ovat allergisia ko. murkulalle).

Julkinen sana

Vaikka olen koko aktiivisen työikäni tuottanut erilaisia dokumentteja, joilla ihmisiä on pyritty ohjeistamaan milloin mihinkin, on omille www-sivustoille ns. julkisen sanan tuottaminen ollut erityisen kinkkistä. Johtuneekohan siitä, että asiasisältö poikkeaa totutusta vai siitä että omaan asiaan suhtautuu kriittisemmin, mene ja tiedä. Sekin on vähän kummallista, että ne asiat jotka ovat käytännössä, kokemuksina, puhuttuina, mietittyinä jne. erittäin tuttuja ja helppoja, kirjallisina tuotoksina ne saavat vähintäänkin "kökön" kaiun.

Onneksi on esim. Ari Paatajan tasoisia kala- ja kynämiehiä joilla näyttää kumpikin osa-alue sujuvan. Vai makoileekohan Ari pikku-tripessään kylpyhuoneessa ja jutut syntyvät viemäriaukkoon valuvaa vettä pupillit laajoina tuijottaen? Kuvapuoli onnistuu nykyään manipuloinneilla.

perjantai, 7. marraskuuta 2008

Konejullin opintoretki linuxiin

Voi perse ja käsi. Kolleegani HEAVYLOSERin kokeilujen johdattelemana ja osittain itse MS-yliherruuteen kyllästyneenä päätin siirtyä Linux-käyttäjäksi.

Lopullinen päätös syntyi yrittäessäni asentaa uusiksi XP:tä vanhaan IBM R50 läppäriin. XP:n asennus sujui mallikkaasti, kuten useita kertoja aiemminkin, homma tökkäsi siihen, kun verkkopuolen rauta-ajurit eivät ottaneet toimiakseen. Imuroin kaikki tunnetut ajurit ja kokeilin jokaista vuoronperään, mutta ei niin ei, nyt riitti.

Pikainen tutustuminen linux-maailmaan. Ubuntu - näytti löytyvän uunituores versio 8.10, imagen poltto rompulle ja asentamaan. Sivustojen ohjeet toimivat mitä parahiten.

Asennus oli yhtä helppoa, kuin pullan syönti Jouluna fiilis mukaan lukien, mikäli nyt käyttiksen asentamisesta sen enempää voi fiilistellä. Yksi bootti ja käyttis tulilla.

Langattoman verkon alasvetovalikosta täppä oman wlan-verkon kohdalle ja se oli siinä.

Mikäli kaikki äkspäiden ja visvojen käyttäjät, jotka nyt ylipäätään murehtivat käyttisongelmista, olisivat kokeneet sen saman mitä itse juuri koin ei monikaan suostuisi enään Windows-rahoittajaksi.

Jerkki-projekti rullaa edelleen, nihkeästi tosin...

torstai, 6. marraskuuta 2008

Silmäruuvit ahdistaa

Silmäruuvit, eye wood screw, eye ring screw, eyelet screw millä niitä nyt oikeasti kutsutaankin osoittautuivat yllättävän hankalaksi tapaukseksi. Ei se, ettei niitä pystyisi helposti ostamaan esim. paikoista www.luremaking.com, www.cabelas.com, www.barlowstackle.com, kotimaisista esim. www.puukkomatti.com välittää myös ko. komponentteja. Vaan se, että haluan löytää sen kanavan, josta puuttuu kaikki ym. tyyliset toimijat.

Olen löytänyt useita tehtaita Kiinasta mannermaan puolelta, joissa ko. nikaleita hierotaan, ongelmana monesti minimitilauserän koko, 100 000 kappaletta. Ei olisi kovinkaan ekologista, jos oman 90kpl tarpeen vuoksi ostaisin tuon minitilausmäärän ja heittäisin nuo 99 910 kappaletta mäkeen.

No, jäykkien insinööriperinteiden ja bratwurstin luvatusta maasta on löytymästä tukkuri joka diilaa mm. haluamiani tuotteita.

Tarina jatkuu edelleen...

torstai, 30. lokakuuta 2008

Virtuaalituotoksia hämmästeltäväksi

Tämä olkoon lähtökohtana ja tavoitteena. Jerkillähän täytyy olla nimi. Jerkkauksesta ulkonapysyneelle jerkkien nimet vaikuttavat "rajuimmilta" mitä muilla viehetyypeillä yleensä, tästä siis pohjaa nimivalintaan. Vaihtoehtoina esim. Juicy Jizzler 6", Mega Bung 6", Happy Plug 6", Agony Stick 6", kyllähän näitä löytyisi, mutta jätetään muhimaan.

Kalikan speksit

Paino 87g
Pituus 6" (n. 150mm)
Halkaisija 1¼" (n. 32mm)
Koukut 2 x 4/0
Uistinrenkaat 2 x 10mm

Runkomateriaali on ominaispainoltaan hiukan vettä raskaampaa, oletan kalikan vajoavan hitaasti. Onko vajoamisnopeus 0.2m/s vai 1.5m/s tai jotain ihan muuta selvinnee sitten käytännössä. En jaksa vaivata päätäni laskemalla nosteen ja muiden mahdollisten tekijöiden vaikutuksia, täytyisi nääs "vähän" pläräillä kaavastoja ennenkuin juttu aukeaisi.

Homma siis jatkuu...

Joitamia otoksia virtuaalituotoksesta: